Opettaja eLehti 22.2.2008

Melkein mahdoton tehtävä

Maahanmuuttajaopetuksen ryhmäkoko ahdistaa ja väsyttää opettaja Päivi Hyryä niin, että työn mielekkyys on koetuksella. Hän ei haluaisi, että hänen oppilaansa ovat koulussa vain säilytettävinä.

Maahanmuuttajien valmistavan opetuksen luokassa Vantaan Hakunilanrinteen koulussa on monikulttuurisuutta vaikka muille jakaa. Viime syksyn aikana Päivi Hyryn ryhmän oppilasmäärä kasvoi ja lopulta ryhmässä oli oppilaita 16, eri kieliä 8, uskontoja 5 ja lasten ikähaitari 6–13 vuotta.

Lasten omat kielet olivat somali, myanmar, bulgaria, aramea, kurdi, viro, venäjä ja thai. Ryhmässä oli niin ortodokseja, roomalaiskatolisia ja muslimeja kuin baptisteja ja luterilaisiakin. Kaikkia Hyry opetti suomeksi.

– Ryhmän kieli-, ikä- tai kulttuurikirjo ei kerro koko totuutta. Yksi oppilaista saattaa tulla suoraan pakolaisleiriltä, toinen on syntynyt Suomessa ja kolmas muuttanut itänaapurista perheensä kanssa. Opettajan olisi pystyttävä lukemaan koko ajan myös jokaisen yksilöllisiä prosesseja. Kullakin on sisäiset myllerryksensä, ja kaikki tarvitsevat paitsi opetusta myös aivan erityistä huolenpitoa, Hyry sanoo.

Myös oppilaiden taidot vaihtelevat. Yksi on luku- ja kirjoitustaidoton, toinen on käynyt lähtömaassaan vuosia koulua. Kun yhdelle opettaa kirjaimia, toista on opetettava lukemaan ja kolmatta hahmottamaan mutkikkaampia lauserakenteita. Usein ryhmän jokainen jäsen on oppimisen eri vaiheessa.

– Lähetin loppuvuodesta esimiehilleni kirjeen, jossa kerroin, että en kykene jatkamaan keväällä noin heterogeenisen ryhmän kanssa. Haluan oppilaitteni saavan hyvät lähtökohdat sekä opinnoilleen perusopetuksessa että suomalaiseen yhteiskuntaan kotoutumisprosessissaan. Nyt se ei kerta kaikkiaan onnistu, Hyry sanoo.

Valitus tuotti tulosta: luokasta siirrettiin kolme venäjänkielistä oppilasta muualle. Oppilaita on nyt 13, kieliä yhä 8, uskontoja 5 ja lasten ikähaitari 6–12 vuotta. Luokassa on jatkuvasti venäjänkielinen avustaja, joka puhuu suomea melko hyvin.

Kuvat ja viittomat apuna

Hyry aloittaa jokaisen koulupäivän omassa luokassaan aamupiirillä. Yhdessä maistellaan viikonpäivän nimiä ja muita ajankohtaisia käsitteitä. Sen jälkeen on opetustuokio, esimerkiksi matematiikkaa.

– Koska en pysty kääntämään matemaattisia käsitteitä muille kielille, käytän suomen kielen lisäksi apunani kuvia sekä kuvien ja sanojen yhdistelmiä ja viittomia. Yritän antaa mahdollisimman paljon yksilöllistä tukea ja istua vieressä neuvomassa ja selvittämässä asioita esimerkiksi piirtäen.

Vaikka ulkopuolisesta tilanne näyttää kaoottiselta, Hyry saa oppia perille mielestään kohtuullisesti. Se vaatii kuitenkin itsensä laittamista likoon aivan eri tavalla kuin yleisopetuksessa, koska yhteistä kieltä oppilaiden kanssa ei ole.

– Yleensä aina joulun jälkeen huomaan ilokseni, että hehän ovat oppineet monenlaista! Onkin muistettava, että vaikka lapsi ei puhuisi luokassa mitään, hän kuitenkin ottaa koko ajan vastaan.

Pelit ja leikit ovat hyvä tapa opettaa etenkin pienimpiä.

– Pienimpien leikkiessä isommat saattavat tulla mustasukkaisiksi tai turhautua. Tämä on jatkuvaa tasapainoilua tasapuolisuuden kanssa. Olennaista on luoda vapautunut ilmapiiri, jossa lapsi uskaltaa olla oma itsensä. Sen jälkeen opettaminen onnistuu.

Hyry korostaa, että mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee rinnalla jatkuvasti omakielistä opetusta eri oppiaineissa; niiden käsitteissä ja sanastoissa.

– Suomen kielen muuttuminen opiskelukieleksi on mahdollista vain, jos oman äidinkielen perusteet ovat kunnossa. Välillä jututan oman äidinkielen opettajia siitä, miten kenenkin opinnot sujuvat. Samalla kuulen, onko jollakulla selviä oppimisvaikeuksia. Ilman konsultointia niiden tunnistaminen ei ole helppoa.

Normaalisti yksi lapsi on luokassa lukuvuoden ajan. Hyry anoo oppilaille jatkoaikaa, jotta he saisivat valmistavaa opetusta pidempään. Tuona aikana olisi myös löydettävä jokaiselle lapselle kotiluokka yleisopetuksesta.

Työyhteisöltä paras tuki

Hyryn lähiesimies ja kollegat ovat antaneet työlle kaiken tukensa.

– Toisaalta arkeni on rikasta ja haastavaa, toisaalta olen ollut hirvittävän ahdistunut. Välillä väsymykseni näkyy kireytenä luokassa ja komennan herkemmin. Tässä on käynyt niin, että en pysty enää tekemään työtäni niin hyvin kuin tahtoisin.

Nyt Hyryllä on mahdollisuus osallistua ryhmätyönohjaukseen työajan ulkopuolella.

– Työnohjauksessa huomaan, että kaikki me opettajat käymme lopulta samoja asioita läpi – jokainen omalla tavallaan. Suuret luokat ja oppilaiden entistä pahemmat ongelmat rassaavat kaikkia. Toivoisin kuitenkin, että työnohjausta olisi mahdollista saada työajalla.

Nykyinen valmistavan opetuksen ryhmä on Hyryn mukaan hyvin sitoutunut koulutyöhön. Oppimisen ilon ja halun aistii luokassa joka päivä.

– Olen yrittänyt olla itselleni armollinen ja muistaa, että en voi tehdä näissä oloissa enempää. Vantaan kaupunki on perustellut ryhmäkokoja ja ryhmien kirjavuutta sillä, että lähikouluperiaatteesta ei tingitä maahanmuuttajienkaan kanssa. Opetustoimen edustajat myös vetoavat siihen, että suvaitsevaisuus lisääntyy, kun monet kieli- ja kulttuuriryhmät työskentelevät yhdessä.

Joskus oppilaiden vanhemmat ovat ihmetelleet, miten opettaja voi selviytyä tuollaisen ryhmän kanssa.

– Jos vanhemmat ovat olleet omassa maassaan opettajina, he tajuavat tilanteen mahdottomuuden opettajan kannalta, Hyry sanoo.

Ryhmissä kytee aikapommi

Valmistavan opetuksen ryhmäkokoa ja koostumusta ei säädellä valtakunnallisesti. On täysin kuntien harkinnassa, paljonko lapsia ja kieliä ryhmiin laitetaan.

– Tämä on epäoikeudenmukainen tapa hoitaa maahanmuuttajien asioita. Heidät otetaan Suomessa vastaan, mutta ei järjestetä asioita kunnolla. Miten me kasvatamme näillä eväillä heistä tasapainoisia aikuisia? Päivi Hyry kysyy.

Hän haluaakin herätellä keskustelua siitä, millaisissa ryhmissä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden olisi hyvä opiskella valmistautuessaan opintoihin suomalaisessa koulussa. Hän on osallistunut kunnallisen perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelman tekoon, jossa tavoitteena oli luoda mahdollisimman hyvä oppimisympäristö ja -mahdollisuudet tasavertaiseen opiskeluun perusopetuksessa suomalaislasten kanssa.

– Omaa arkeani vasten tavoite kuulostaa nyt idealismilta.

Hyry pitää maksimina kahta eri kieliryhmää ja korkeintaan kymmentä lasta ryhmässä. Myös ikäjakaumalla tulisi hänen mielestään olla merkitystä ryhmiä koottaessa ja jokaisessa ryhmässä pitäisi olla avustaja, joka puhuu jotakin ryhmän lasten kielistä.

– Myös valmistavan opetuksen aikojen tulisi olla nykyistä joustavampia.

Hyryä huolestuttaa etenkin se, että oppilaiden identiteetti ei pääse rakentumaan nykyisissä sekaryhmissä.

– He unohtavat äidinkielensä ja ovat tulevaisuudessa syvää häpeää tuntevia nuoria, jotka eivät kuulu mihinkään. Tällainen suuntaus on kytevä aikapommi. Maahanmuuttajat tulevat purkamaan pahoinvointinsa, ja seurauksia voi vain arvailla.

Yhdenvertaisuus ei toteudu

Vantaalla valmistavan opetuksen oppilasmäärä rajoittui vuosia korkeintaan kymmeneen oppilaaseen per ryhmä. Kun Hyry aloitti nykyisessä työssään syksyllä 2000, hänen luokkansa kymmenestä oppilaasta suurin osa oli somalialaisia ja apuna oli koko ajan somalinkielinen avustaja. Luokassa oli korkeintaan kolmea eri kieltä puhuvia lapsia.

Vantaan opetuslautakunnan hyväksymän perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelman mukaan luokan maksimikokona pyritään pitämään 10–15, mikäli oppilaat ovat samanikäisiä, ja valmistavan esiopetuksen ryhmiä enintään kolmesta eri kieliryhmästä koostuvana.

– Tarkoitus oli, että jos ryhmän oppilasmäärä kohoaa lähelle viittätoista, saamme lisätunteja opetusryhmän riittäväksi jakamiseksi sekä avustajan, joka pääsääntöisesti on lasten kanssa samasta kieliryhmästä. Avustaja minulla nyt on, mutta lisätunnit eivät ole ratkaisu. Työ on uuvuttavaa, ja 15 oppilaan heterogeeninen ryhmä kohtuuttoman raskas. Oppiminen hidastuu ratkaisevasti, Hyry sanoo.

Hän kysyy, kuinka oppilaiden yhdenvertaisuus voi toteutua edes saman kunnan alueella, jos yhdessä ryhmässä on samankielisiä ja mahdollisesti samanikäisiä oppilaita 15–16 ja toisessa saman kunnan koulun ryhmässä yhtä monta oppilasta, mutta ikäkirjo on esiopetusikäisistä kuudesluokkalaisiin ja ryhmässä puhutaan kahdeksaa eri äidinkieltä.

Valmistavan opetuksen opetussuunnitelmiin kirjattua liikkumavaraa ja väljyyttä ei käytetä hänen mukaansa rakentavasti mahdollisimman tehokkaiden ja oppilaiden kannalta mielekkäiden opetusryhmien ja - järjestelyjen turvaamiseksi, vaan juuri päinvastoin.

– Suuria sekakielisiä ryhmiä luodaan niihin kouluihin, jotka sattuvat olemaan lähimpänä lasten kotia. Kuitenkin tänäkin lukuvuonna olisi ollut mahdollista edellisten vuosien tapaan muodostaa oppilaiden oppimista ja kotoutumista tehokkaasti tukevat opetusryhmät. Opetushenkilöstön jaksaminen on nyt todella koetuksella.

Säädöksiä noudatettava

OAJ:n koulutusasiain päällikkö Matti Lahtinen muistuttaa, että myös maahanmuuttajien perusopetukseen valmistavassa opetuksessa on noudatettava perusopetusta koskevia säännöksiä.

– Keskeistä on opetuksen järjestäminen oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti. Myös opetusryhmät tulee muodostaa siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet, Lahtinen toteaa.

Koulutuksen järjestäjän on varmistettava, että opetus toteutetaan säädösten mukaisesti.
Lahtinen myös toteaa, että perusopetuslain mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Kun eri-ikäisiä oppilaita on paljon samassa ryhmässä eikä heillä ole yhteistä kieltä keskenään eikä opettajan kanssa, turvallisuustakuiden antaminen voi olla vaikeaa.

Maahanmuuttajille järjestettävä perusopetukseen valmistava opetus on lakisääteistä toimintaa, joskaan sen järjestäminen ei ole kunnille pakollista. Opetuksen järjestämiseen myönnetään valtionosuutta samoilla perusteilla kuin perusopetusta varten. Oppilasmäärät lasketaan kuitenkin jälkeenpäin, toteutuneen opetuksen määrän mukaan.

Lähde