Turun Sanomat 30.12.2007

Turun turvakodissa ennätysvilkas vuosi

Häpeä saa väkivallan uhrit hakemaan ulkopuolisen apua vasta viime hetkellä

Joulun ja uudenvuoden välipäivät eivät ole kaikille ihmisille leppoisaa yhdessäolon aikaa. Turun turvakodissa puhelin on soinut jo joulunpyhinä tiuhaan, mutta vasta joulun jälkeen perhe- tai parisuhdeväkivaltaa kokeneet ovat uskaltaneet lähteä hakemaan apua kodin seinien ulkopuolelta. Suurin syy viivyttelyyn on häpeä. Joulurauha ja iskut - sanallisetkin - eivät sovi yhteen.

- Yleisin syy hakeutua turvakotiin on henkinen väkivalta. Kotona toinen osapuoli joutuu kokemaan solvaamista, alistamista ja hyvinkin karkeaa nimittelyä lasten kuullen. Mutta paljon on myös fyysistä väkivaltaa. Usein asiakkaamme näkevät uhkaavan tilanteen merkit jo ennalta aiempien kokemustensa perusteella, sanoo Turun Ensi- ja turvakodin perheterapeutti Aija Aaltonen.

Koko vuosi 2007 on ollut Turun turvakodissa tavallista kiireisempi. Kaikki kymmenen asiakashuonetta ovat olleet lähes tauotta täynnä muutaman päivän hiljaisempia hetkiä lukuun ottamatta. Kaikki sisään pyrkivät mahdutetaan kuitenkin turvaan lapset mukaan lukien.

- Hoitopäiviä on tänä vuonna ollut yli 20 prosenttia enemmän kuin aikaisemmin. Myös asiakkaita on ollut runsaammin, samaten lapsia, kertoo ohjaaja Ritva Alkio.

Hän korostaa, että joulu ja uusivuosi eivät aiheuta tilastopiikkiä, kun taas heinäkuussa talo on ollut ääriään myöten täynnä.

Turvassa keskimäärin neljä vuorokautta

Suurin osa asiakkaista on 30-40-vuotiaita naisia. Joskus sisään tulee äiti vasta parin viikon ikäisen vauvansa kanssa. Mutta myös miehet saattavat hakea turvaa: Aaltonen huomauttaa, että naisetkin voivat olla väkivaltaisia. Turvakodin vuosittaisesta kävijämäärästä noin 10 prosenttia eli 20-25 henkilöä on miehiä.

Ulkomaalaisten osuus oli viime vuonna 23 prosenttia. Tämä on 45-50 asiakasperhettä, joiden joukossa on jopa 20 eri kansalaisuutta. Mikään kansalaisuus ei nouse ylitse muiden.

- Vierasmaalaisilla on toisinaan erilainen suhtautuminen väkivaltaan. Joissakin kulttuureissa miesten on vaikea ymmärtää, että yhteiskunta puuttuu perheen sisällä tapahtuvaan väkivaltaan. Vetoamme aina Suomen lakiin ja siihen, että maassa eletään maan tavalla, Aaltonen sanoo.

Talossa viivytään keskimäärin neljä vuorokautta.

- Neljä päivää on aika lyhyt aika selvitä kotona puhjenneesta kriisistä. Kotiin palataan kuitenkin omasta halusta. Usein toivotaan ja uskotaan, että tilanne kääntyy parempaan päin, että toinen osapuoli on ottanut tapahtuneesta opikseen, Aaltonen kuvailee.

"Kunhan vain rakastaa tarpeeksi"

Väkivaltaisen kumppanin rinnalla pysyttelevä keksii helposti liudan syitä jäädä tilanteeseensa, kun pahin kriisi on väistynyt. Uskotellaan, että vaikka kerran kävi näin, puoliso ei enää ikinä lyö, kunhan alistettu vain jaksaa rakastaa tarpeeksi. Tilastot puhuvat kuitenkin toista.

- Kun kerran lähtee väkivallan tielle, lyönnit valitaan ratkaisuksi helpommin myös tulevissa tilanteissa, Aaltonen sanoo.

Hän huomauttaa, että lapset muuttuvat väkivaltatilanteissa usein näkymättömiksi.

- Lasten suhde kotona tapahtuvaan väkivaltaan on aina aktiivinen. He eivät ole välinpitämättömiä sivustakatsojia, joita tapahtumat eivät kosketa. Elämä väkivallan vaikutuspiirissä merkitsee elämää pelon keskellä, mikä on uhka perusturvallisuudelle, Aaltonen sanoo.

Parisuhteessa pysytellään myös yksinäisyyden pelosta. Alkio toteaa, että perheväkivaltaankin turtuu, sairastuu.

Alistaminen, kontrollointi, vähättely, määräileminen ja lyönnit koetaan tavalliseksi arjeksi, eikä omaa tilannetta osata enää nähdä hälyttävänä.

Väkivallan kohteeksi joutuneet ovat usein mestareita syyllistämään itseään. Ajatellaan, että toinen hermostui, koska itse käyttäytyi huonosti, ärsytti tahallaan ja kerjäsi rangaistusta.

- Nuoret naiset ovat onneksi pikkuhiljaa oppineet arvostamaan itseään eivätkä hae syytä väkivaltaan itsestään. Ymmärretään, että kenelläkään ei ole oikeutta väkivallan käyttöön, Aaltonen jatkaa.

Pulloa ei voi tuomita

Väkivaltatilanteen laukaisevana tekijänä on usein alkoholi. Moni nainen osaa ennakoida miehensä käytöksen muuttuvan, kun tämä tarttuu pulloon. Todelliset syyt ovat kuitenkin syvemmällä.

- Päihteet näyttelevät pääroolia noin puolessa kaikista tapauksista. Pulloa ei kuitenkaan voi tuomita, sillä sen ja teon takana on ihminen, Aaltonen sanoo.

Toinen suuri tekijä ovat mielenterveysongelmat. Turvakodissa on pohdittu paljon myös ihmisen sisäsyntyistä tapaa turvautua nyrkkeihin.

- Kysymykseen, voiko joku olla perimmiltään paha ja väkivaltainen, ei ole yhtä vastausta. Toisilla keinovalikoima on heikko, toiset ovat saaneet väkivallan mallin jo lapsuudenkodissaan. Yhtä selitystä väkivaltaiseen käytökseen ei ole, Alkio sanoo.

Väkivallalla on monet kasvot. Puoliso voi ulospäin vaikuttaa täysin normaalilta ihmiseltä, jonka pimeä puoli pääsee esiin vain kodin suljettujen ovien takana. Kahden eläkeiässä olevan ihmisen suhdetta voi leimata sairaalloinen kontrollointi, lapsiaan kotona hoitavan puoliso voi puolestaan nakertaa toiselta koko sosiaalisen elämän pikkuhiljaa olemattomiin.

- Väkivaltaa on jokaisessa yhteiskuntaluokassa. Lähisuhdeväkivalta on monimuotoinen ilmiö, Aaltonen toteaa.

Lähde