Polvillaan rahaa anelevat kerjäläiset hämmentävät Helsingin keskustassa
Euro kolahtaa Mariana Moldovanin pahviseen kahvikuppiin Keskuskadulla Helsingissä lauantaina iltapäivällä. Marianan viereltä alhaalta katsovat vastaan tyttären, 2-vuotiaan Angelican ruskeat silmät.
Lämpöä on neljä plusastetta ja tuulta koillisesta 3,5 metriä sekunnissa. Alhaalla asvaltilla täytyy olla kylmä.
"En voi kävellä ohi, kun joku pyytää rahaa", Terttu Kirjavainen perustelee äskeistä almuaan. "Ei täällä kukaan huvikseen kylmässä istu. Suomen viranomaisten pitäisi puuttua tähän."
Keitä he sitten ovat? Mistä he tulevat? Miksi he eivät lähteneetkään, kun kesä lähti?
Pitäisikö heille antaa rahaa, vai olla antamatta?
Ovatko he kenties niitä samoja, jotka pysäyttelevät autoja valtateillä ja myyvät rihkamaa kultana?
Ovatko he rikollisia, jotka ovat antavinaan ruusuja, mutta varastavatkin kukkaron?
Vai ovatko he uhreja, joiden tienestit isot kihot keräävät?
Monet kertovat nähneensä, kun iso pakettiauto tuo heidät paikalle, ja he etsiytyvät sopivasti muutaman sadan metrin etäisyydelle toisistaan.
Monille tämä on tuonut mieleen Etelä-Euroopan maista tutut järjestäytyneet ja väkivaltaisetkin kerjäläisorganisaatiot, jollaisille ei Suomessa soisi olevan sijaa.
Keitä he ovat?
Mannerheimintieltä Vanhan Ylioppilastalon edustalta löytyy vanhempi mies, joka esittäytyy Soloksi.
Solo kertoo olevansa kotoisin Slovakiasta ja kerjäävänsä Helsingissä, koska tarvitsee rahaa bensiiniin. Keskustelu käydään italiaksi, ja ymmärrys on molemmin puolin heikkoa.
"Bensiiniä, takaisin Slovakiaan", Solo sanoo.
Paksujen poimujen päältä katsovat ystävälliset silmät ja hymy on vastustamaton.
Mutta missä se auto on, ja missä on kuljettaja?
"En ymmärrä", Solo sanoo.
Pahvimukin pohjalla on euro ja seitsemänkymmentä senttiä. Sillä ei yhtä kaikki pitkälle prutkuteltaisi.
Stockmannin nurkalla kerjää polvillaan Soloa nuorempi mies. Hän esittäytyy unkarilaiseksi Tomas Soltiksi Budapestista.
"Budapestissa ei ole töitä", Solt kertoo syyksi oleskeluunsa Helsingissä.
Mutta eihän sinulla täälläkään ole töitä?
"Tämä on minun työtäni", Solt selittää esitellen polvillaan oloaan ja pahvista kahvikuppiaan. Kupissa ei ole kolikon kolikkoa.
Entäs seuraava mies? Hetki sitten näin hänet kerjäämässä Mannerheimintiellä, nyt hän on siirtynyt Aleksanterinkadulle World Trade Centerin eteen.
Miklos Kovoca sanoo tulevansa Romaniasta. "Siellä ei ole töitä", sanoo hänkin syykseen tulla Suomeen.
Sen sijaan Romaniassa on vaimo ja kaksivuotias lapsi, joiden luokse hän halajaa, ja joille hän lähettää rahaa.
Keskukadulla kymmenkunta kerjäläistä kokoontuu yhteen. Osoittautuu, että he ovat romanialaisia ja kaikki samaa Moldovanien perhettä.
"Tulva vei heidän kotinsa. Hallitus ei ole tehnyt mitään. He ovat rosvoja ja huijareita", paikalle osunut tulkki suomentaa perheen tarinaa.
Tulkki on asunut 12 vuotta Suomessa. Hän ei tarkoita rosvoilla Moldovaneja, vaan Romanian valtiota.
"Suomesta he eivät halua kuin töitä."
Paikalla Ateneumin kulmilla ovat Angelican äidin Marianan lisäksi tämän isoäiti Verginia Moldovan, isä Musca Trandafir, raskaana oleva nuori nainen Suras Moldovan, tämän aviomies Daniel Marius Moldovan sekä Mihaiela Stoica.
2-vuotias Angelica on kuulemma viettänyt edelliset vuorokaudet taivasalla. Äiti Mariana itkee sen tähden.
Miksette tukeudu Suomen viranomaisiin?
"Eivät he uskalla. He pelkäävät, että viranomaiset vain ottavat kiinni, ja häätävät pois Suomesta", tulkki vastaa.
Lähde
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti