Monitori-lehti 3/2003: Muslimilapset suomalaisessa koulussa

Muslimilapset suomalaisessa koulussa
Isra Lehtinen


Viimeisten kymmenen vuoden aikana suomalainen peruskoulu on muuttunut monikulttuuriseksi ja moniuskontoiseksi. Kulttuurien kirjo näkyy toisissa kouluissa suomalaista vaaleutta värikkäämpänä, toisissa taas maahanmuuttajat ja toisuskoiset ovat pieni vähemmistö. Koulua, jossa lasten erilaiset taustat eivät olisi tulleet esiin, ei ainakaan Helsingistä löydy.

Virallisesti politiikkamme tähtää monikulttuuriseen Suomeen, mutta koulun arjessa kristillinen kulttuuripohja tulee esiin yllättävän monessa yhteydessä. Miten tämän yhteensovittaminen toisten, kuten muslimien, vakaumusta loukkaamatta onnistuu, on käytännössä hyvin koulukohtaista. On kouluja, joissa tiukimmankin islamin tulkinnan omaksuneen perheen vesa voi käydä koulua ilman että perhe joustaa. Näissä tilanteissa on kuitenkin ongelmallista se, että lapsi saattaa jäädä ilman peruskoulun päättötodistusta. Edelleen on myös niitä kouluja, joissa sattuu muslimien kannalta ikäviä tilanteita, mikä osoittaa, että aidosti monikulttuuriseen arkeen on vielä pitkä matka.

Eriyttämisen tarve

Muslimit arvostavat koulutusta – jo uskonto painottaa että tiedon hankkiminen on muslimin velvollisuus. Ristiriidat koulun ja muslimien välillä nousevat käytännön tilanteista. Perheiden luottamus kouluun lapsista kokonaisvaltaisesti huolehtivana asiantuntijana on kärsinyt tapahtumista, joissa perheen ja koulun välinen sopimus ei olekaan pitänyt.
Suomalaisen yhteiskunnan nykyisen tasa-arvoajattelun heijastuessa kouluun siten, että opettaja on enemmän kaveri kuin auktoriteetti, on monen muslimilapsen kannalta hämmentävä tilanne. Koti saattaa lisäksi kokea, että koulu edustaa viranomaisvaltaa eikä vanhempien kasvatusvastuuta ja valtaa kunnioiteta.
(…)

Koulun arjessa esille tulevia eriyttämistä vaativia opetusjärjestelyjä tulee esiin eniten musiikissa, liikunnassa ja kuvaamataidossa. Musiikkikysymys on islamin sisällä monitulkintainen. On olemassa yksi yleinen, kaikkia yhdistävä periaate: sellainen musiikki, joka ei ole rokkia tai diskoa ja jonka sanoituksessa ei ole islamin vastaisia asioita, on sallittua. Tällaisia ovat muun muassa perinteiset lastenlaulut. Tiukempikin tulkinta on saanut kannattajia.

(…)

Liikuntatunneilla muslimilapsi tarvitsee mahdollisuuden vaatteidenvaihtoon ja peseytymiseen erillään muista. Muslimit eivät esiinny muiden edessä alastomana, eivätkä halua nähdä muita alastomina, eivät myöskään lapset. Jotkut muslimivanhemmat eivät halua päästää lasta uimaan ollenkaan, sillä siellä on vaikea välttää alastomuuden kohtaamista. Kuvaamataito on monitulkintainen kysymys. Yleinen periaate on kuitenkin, että patsaita ja muotokuvia ei tehdä.

(…)

Kouluihin on tullut paljon muoti-ilmioitä ja muuta muslimeille sopimatonta. Keskitien islamin tulkintaa, joka ei toisaalta ole kaiken kieltävää, mutta ei myöskään kaiken sallivaa, noudattava perhekin saa harva se viikko antaa koululle viestiä, että tähän lapsemme ei voi osallistua.

(…)


Leirikoulutkin alkavat jo ensiluokalta, yökoulut kolmannelta. Useimmat muslimiperheet eivät halua lapsensa olevan yötä poissa kotoa olosuhteissa, joissa asioiden toteutuminen islamilaisittain hyväksyttävästi ei ole taattua.


Lähde


--------------

Kursivoinnit monikulttuuri-toimituskunnan.

Kysymys: kuka ja missä on päättänyt, että virallinen politiikka tähtää monikulttuuriseen Suomeen?

Kuka ja missä on antanut kouluille oikeuden sallia lasten olla osallistumatta opetukseen silläkin uhalla, että päättötodistus jää saamatta?